Valkoinen bolero

En ole koskaan oikein ymmärtänyt lyhyitä neuletakkeja, enkä vieläkään tiedä onko lyhyt neuletakki täysin synonyymi sanalle bolero. Itselleni malli ei sovi yhtään, mutta yhtäkkiä huomasin neulovani sellaista tyttärelleni, sillä olin saanut päähäni, että haluan sellaisen vähän juhlavammaksi neuletakiksi. Valkoisena. Väri, josta en ole koskaan neulonut oikeastaan mitään. Nyt olen ihastunut tuohon mustan ja valkoisen vuoropuheluun. :-)

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun bolero pääsi käyttöön. Sukulaisjuhliin. Kaveriksi valikoitui Metsolan mustavalkoinen Fly high -mekko sekä valkoiset H&M:n perustrikoocaprit. Kädessä roikkuva hattu on kirpparilta.

Boleron neulominen oli vähän tylsää. Tai oikeastaan kappaleiden ompeleminen toisiinsa. Koko on 116cm, mutta aika leveä sellainen. Pidensin kyllä vähän hihoja tulevaisuutta ajatellen, mutta eivät ole liian pitkät vieläkään. Menisiköhän tämä sellaisena 3/4 -hihallisena sitten myöhemmin, sillä leveyttä kyllä riittänee?

Napin löytäminen oli kaikkein vaikeinta. On muuten uskomattoman vaikea löytää VALKOINEN nappi. Tuonkin ostin ihan vitivalkoisena, mutta näyttää ihan likaisenvalkoiselta tuota langan väriä vasten. Napin kukka on kuitenkin hieman helmiäiseen vivahtavaa, joten näyttää luonnossa hieman paremmalta kuin kuvassa. Kokeilin siihen ensin jopa mustaa nappia, mutta hyppäsi liikaa silmille.

Valkoinen pitsibolero

Malli: Suuri Käsityö 11-12/2009

Koko: n. 116cm

Lanka: Novita Miami (noin 4 kerää)

Puikot: 3 ja 3,5mm
Virkkuukoukku: (etureunojen huolitteluun) 3mm

Muuta: Täsmälleen sama malli turkoosina toteutettuna on myös toisessa Suuren Käsityön numerossa (10/2010), mikä on aika jännää... Päätoimittaja tosin on tuossa välissä vaihtunut.

Miami oli minulle uusi tuttavuus lankana. Ihan kivan pehmeää, mutta ehkä hieman liikaa akryyliä (50%) omaan makuuni. Tekisin ehkä pelkästä puuvillasta tai bambupuuvillasta, jos nyt aloittaisin. Ja varmaankin raglanhihaisena. Ilman saumoja!!!

Muutakin on tullut ommeltua ja neulottua, mutta jostain syystä kesäloma on vienyt mennessään eikä mikään tunnu valmistuvan hetkessä. Yli 2600 km Legolandin matkalla autossa istuessanikaan en saanut aikaan valmista neuletta, sillä unohdin välillä neuloa ja tuijotin vain maisemia. :-)