Kaava ei vaan kertakaikkisesti istunut minulle. Mutta onneksi sille löytyi käyttäjä äidistäni, jolle takki istui todella paljon paremmin.
Olisin halunnut itselleni syystakin villakankaasta ilman vuoria ja huolitteluja, mutta pitänee jatkaa edellisten takkien linjalla.
Asusteeksi takkiin lahjoitin äidilleni oman Noro-huivini, koska en ehtinyt enää tehdä uutta. Sellainen on kyllä sitten toiveväreissä listalla, kunhan kaikki suunnitelmissa olevat neulontaprojektit valmistuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti