Hups, pari viikkoa humpsahti niin, etten oikein pystynyt omalle blogilleni tekemään mitään. No, siihen oli syynä useita päiviä kestävä järkyttävä päänsärky ja kaikenlaiset muutkin kiireet. En ole myöskään pystynyt ompelemaan ilman saumuriani (oli huollossa, nyt jo turvallisesti kotona) niin paljon kuin olisin halunnut, vaikka tiistainen ompelukurssi kyllä onneksi auttoi pahimpaan tuskaan.
Tajusin myös, etten ole blogannut useitakaan ompeluksiani, joten kaivelin vähän niitä esille yhden tuoreemman ompeluksen lisäksi.
Esikoisen toiveena oli punainen DarthVader -collegetakki viime syksynä. Tuo Vader olisi ehkä ollut toteutettavissa myös applikoituna, mutta H&M:n muutaman euron silitysmerkit osuivat silmiini kuin tilauksesta ja yksi niistä päätyi tähän takkiin.
Samalla kaavalla, kuin aiemminkin on tämä toteutettu, tosin hupullisena. Pari viikkoa sitten katselin surullisia jämäkangaslaatikoitani ja sain kerrankin inspiraation koota niistä jotakin. Niistä sitten edelleenkin samaa kaavaa käyttäen (tosin pidensin hihoja ja helmaa ja jätin kankaiden riittämättömyyden vuoksi hupun pois) syntyi myös joustofroteinen versio (tyttären joustofroteisen takin innoittamana).
 |
| Helmasta puuttuu vielä kuminauha. |
 |
| Pieni yksityiskohta - tähtinauhaa sivusaumassa. |
 |
| Pimeässä otettu kuva rättiväsyneestä käyttäjästä hiihtopäivän jälkeen. |
Poika halusi tämän jälkimmäisen takin ehdottomasti hiihtopäiväksi päälleen. Jalassa Myllymuksujen villaneuloksesta tehdyt collegehousumaiset villahousut, jotka osoittautuivat erinomaisiksi hiihtopäivänä ulkohousujen alla.
Takit collegesta ja joustofroteejämistä
Kaava: Ottobre 6/2008 (Uranus vetoketjuhuppari)
Koko: 128cm, joustofroteiseen pidennetyt hihat ja helma
Kangas: punainen ja musta college Triteksi, joustofroteet muistaakseni Eurokangas
Resori: Triteks
Vetoketju: Paikallinen ompelutarvikekauppa H. Keinonen
Muuta: Tähtinauha Saksasta, DarthVader -silitysmerkki H&M
****************************************************
Nyt päästään siihen muisto-osuuteen. Olen surutta pistänyt pieneksi jääneitä ompeluksiani yleensä eteenpäin, jos ovat kelvanneet, mutta joitakin olen säästänyt ihan vain muistoksi. Yksi niistä on tämä tyttärelle tehty nuottiliivimekko, joka on varmaan koko 80/86cm. :-)
Tämä nostalginen mekko oli paljon käytössä. Kangas on fleeceä, joka valikoitui siihen varmaankin siksi, että tytär oli jo pienenä hyvin palelevainen. Myös applikointi on tehty fleecestä ja ommeltu vain suoralla ompeleella paperille piirretyn nuotin mukaisesti. Sen jälkeen ylimääräiset reunat on leikattu pois ja avot!
Yksityiskohdiksi halusin ilmeisesti myös nämä pingviininapit, jotka kyllä aukenivat koko ajan, koska tein liian ison napinläven... Ompelin napinläven sitten käsin pienemmäksi, eikä näitä sitten edes enää avattu, kun mekko sujahti päälle ilman kikkailuja. Hihan ja kaula-aukon reunat on ommeltu käsin villasekoitelangalla ja muistan kuinka ähräsin ja tuhrasin sen kanssa. Fleece olikin yhtäkkiä tosi hankala läpäistä käsin isohkolla neulalla.
Vieläköhän 6-vuotias tarvitsisi tällaista liivimekkoa? Olisi kiva ommella pitkästä aikaa jotakin fleecestä. Meillä kun fleeceä ei juuri käytetä, sen korvaa villa. Esikoinen on niin kuumaverinen, ettei tykkää fleecestä ja nuorempi sitten ei oikeastaan tarvitse, kun tykkää mieluummin pitää alpakkatakkiaan kylmillä keleillä. Tällaisena versiona fleecekin kyllä voisi olla ihan ok. Ja applikointikin olisi helpompaa...
Kaava on piirretty jostakin vanhasta mekosta ja kangas ilmeisesti Eurokankaasta. Lanka varmaankin jotakin jämälankaa.
****************************************************
Viimeisin aihe ei liity ompeluun tai neulomiseen, mutta koska leikin ja harjoittelin kuvaamista uudella kameralla, eivät käsityökuvaukset enää riittäneet.
En ole oikein viherpeukalo ollut koskaan enkä saa oikeastaan mitään kasvia menestymään sisällä enkä ulkona. Jostain syystä nämä orkideat (vai perhoskämmekkäkö se oikea nimi on?) ovat kuitenkin tykästyneet kotiimme ja keittiönpöydällä niitä pääsee ihailemaan useita kuukausia vuodessa. Olin jo luovuttamassa tuon keltaisen kanssa toivoani, kun se yhtäkkiä osoitti elämisen merkkjä ja pukkasi yhden kukan. Nyt näyttää siltä, että siihen on tulossa kolmeen eri varteen useita kukkia. Tuo vaaleanlila sen sijaan on kukkinut jo paljon enemmän. Viime kesänä katkaisin kaikki kuivuneet varret pois ja jäin odottamaan mitä tapahtuisi. Ennen joulua se oli jo kasvattanut yhden varren ja kaikki nämä kukat, jotka kukkivat edelleen. :-)
Näiden kuvien myötä oikein aurinkoista maaliskuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti